Artikkelit Terveys

Luustoliitto: Osteporoosi – Kuolemanriskiä lisäävä sairaus, josta ei kerrota mitään

Tänään julkaistun potilaskyselyn tulosten mukaan osteoporoosia sairastavista keskimäärin vain 59 % sai
julkisessa terveydenhuollossa kuulla, mitä osteoporoosi tarkoittaa. Keskimäärin 66 % sai kuulla kalsiumin
saannin turvaamisesta ja 68 % D-vitamiinista. Liikunnasta kerrottiin keskimäärin 33 %:lle ja kaatumisen
ehkäisystä keskimäärin vain 20 %:lle sairastuneista. Lääkemääräyksen saaneista 79 %:lle kerrottiin, miksi
lääkehoito määrätään.
– Käytännössä kaatumisen ehkäisyn toimet olisivat tehokasta murtumien ehkäisyä, sillä tavallisimmin
murtumat tulevat kaatumisissa, toteaa Luustoliiton toiminnanjohtaja Ansa Holm.
Osteoporoosi olisi tärkeää tunnistaa luuntiheysmittauksella jo silloin, kun ihminen saa ensimmäisen
murtuman tavallisessa arjen tilanteessa.(1) Näin voitaisiin ehkäistä hiljaista, elämänlaatua murtavaa ja
ennenaikaista kuolemanriskiä lisäävää etenevää sairautta.
Osteoporoosi on kansansairaus, jota sairastaa 336 000 suomalaista. Se aiheuttaa vuosittain 45 000
murtumaa ja 610 miljoonan euron kustannukset yhteiskunnalle. Pienentynyt luuntiheys on noin 44 %:lla
65 vuotta täyttäneistä. Osteoporoottisen murtuman saaneella on 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma.
(1)
Lonkkamurtuman saaneista 20 % kuolee viiden vuoden sisällä murtumasta
Murtumien ilmaantuvuus kasvaa kiihtyvällä tahdilla ikääntymisen myötä.(1) Väestön ikääntyessä
osteoporoosi murtumineen tulee olemaan suuri haaste lisääntyvän akuutti- ja pitkäaikaishoidon sekä
hoivan vuoksi. Lisäksi esimerkiksi selkärangan murtumat lisäävät kuolleisuutta yli
nelinkertaiseksi.Lonkkamurtuman saaneista joka viides kuolee vuoden sisällä murtumasta.
Jotta pitkäaikaissairas voi sitoutua itsensä hoitamiseen ja voi toteuttaa loppuelämänsä ajan kestävän,
yleensä elintapamuutoksia sisältävän, perushoidon sekä mahdollisen lääkehoidon, on tärkeää, että hän
tietää, mitä hän sairastaa, mikä on hoidon tavoite ja mitä hänen itsensä tulee tehdä, jotta sairauden hoito
onnistuu. Potilaan pitkäaikaista sitoutumista tukee myös se, että hän saa hoidon edetessä tietää, onko
hänen omilla toimillaan ja lääkehoidolla vaikutusta.
Osteoporoosin hoito tunnistuksesta aina hoitoon ja hoidon tehon seurantaan on myös tehokasta: hyvällä
hoidolla vähennetään nikamamurtuman saaneen murtumariskiä 6–12 kuukauden kuluessa 50–80 %:lla.
Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen mukaan ”… jokaisen murtumapotilaan osalta on mietittävä
osteoporoosin mahdollisuutta, ja sitä epäiltäessä potilas tulee ohjata osteoporoosin jatkoselvittelyyn ja
hoitoon”. (1)
– Kyselyn tuloksista näkyy hyvin, miten Kymenlaakson hyvinvointialueella on kehitetty jo vuosia
määrätietoisesti osteoporoosin hoitopolkua, Holm toteaa.
Hyvinvointialueilla onkin tärkeää huomioida osteoporoosin hoitosuosituksen mukainen hoidon
kokonaisuus palveluita suunniteltaessa. Hoitoon pääsyn nopeuden ohella on tärkeää ottaa huomioon
kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti merkittäviin pitkäaikaissairauksiin, kuten osteoporoosiin,
liittyvät hoidon haasteet.
– Panostamalla alueellisen hoito- ja palvelupolun rakentamiseen voidaan saada muutos aikaan.
Osteoporoosin hyvä hoito kannattaa. Sen avulla voidaan säästää potilaiden ja omaisten sekä yhteiskunnan
voimavaroja, Holm jatkaa.
Luustoliiton potilaskyselyyn vastasi 1 242 henkilöä. Kyselyn tulokset julkaistiin 8.12.2023. Tulokset
analysoi Taloustutkimus Oy ja kyselyn toteutusta tuki Amgen Ab sivuliike Suomessa.
Liite: Raportti osteoporoosin hoidon toteutumisesta Suomessa / Potilaskysely, Taloustutkimus 2023

Lisätietoja:
Suomen Luustoliitto ry, toiminnanjohtaja Ansa Holm, ansa.holm@luustoliitto.fi, p. 050 303 8129

murtumatkuriin @luustoliitto

Luustoliitto
Suomen Luustoliitto jäsenyhdistyksineen on potilas- ja kansanterveysjärjestö, joka yhteistyössä
ammattilaisten kanssa toimii osteoporoosia ja osteopeniaa sairastavien hyvän hoidon toteuttamiseksi sekä
väestön luustoterveyden edistämiseksi.
Löydät meidät Facebookista, Instagramista ja Twitteristä.
Lähteet

  1. Osteoporoosi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen
    Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama
    työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020.

    Kuva: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *