Kun ikääntyvä puoliso sairastuu muistisairauteen, alkaa parisuhteessa muutosprosessi, joka vie puolisot
odottamattomalle matkalle. TtM Päivi Eskolan väitöstutkimuksen mukaan puolisot kokevat muutoksen
eri tavoin. Puoliso-omaishoitajan näkökulmasta parisuhde muuttuu hoivasuhteeksi, josta puuttuu
emotionaalinen ja fyysinen vastavuoroisuus. Muistisairaalle puolisolle riittää oman kumppanin läsnäolo.
Ilmiö ei ole harvinainen, sillä pitkässä parisuhteessa on hyvin todennäköistä, että jossakin vaiheessa
toinen puoliso on kumppaninsa hoitaja etenkin, kun ihmisten keski-ikä on kohonnut.
Väestön pitkäikäistyminen ja eliniän piteneminen tarkoittavat, että myös ikääntyvät pariskunnat elävät
yhdessä pitempään. Koska ikä on merkittävä tekijä muistisairauksien esiintyvyydessä, etenevä
muistisairaus on läsnä yhä useammassa suomalaisessa perheessä. Pitkässä parisuhteessa on hyvin
todennäköistä, että jossakin vaiheessa toinen puoliso on kumppaninsa hoitaja.
TtM Päivi Eskolan tarkasteli väitöstutkimuksessaan, miten muistisairaus muuttaa parisuhdetta, sen
fyysistä ja emotionaalista läheisyyttä, vastavuoroisuutta ja sairastuneen puolison toimijuutta.
Haastatteluissa kävi ilmi, että puolisot kuvasivat heidän arkeaan eri tavoin.
Puoliso-omaishoitajan näkökulmasta parisuhteen arjen muutokset olivat suurempia kuin sairastuneen
näkökulmasta.
— Muistisairauden edetessä puoliso-omaishoitaja saattoi kuvata parisuhdetta hoivasuhteeksi, josta
parisuhteen emotionaalinen ja fyysinen vastavuoroisuus olivat hävinneet, Eskola sanoo.
Sairastunut puoliso näki tilanteen toisin. Hän saattoi kuvata itseään aktiivisena toimijana ja parisuhdetta
tiimityöskentelynä, jonka toiminnasta terveetkin pariskunnat voisivat ottaa mallia, Eskola kertoo.
Puoliso-omaishoitajat kaipasivat omaa tilaa ja muita ihmisiä, mutta muistisairaalle puolisolle riitti oman
kumppanin läsnäolo. Puoliso-omaishoitajat kuvasivat, miten vähitellen vastuu molempien arjen hallinasta
valui heidän vastuulleen.
— Puoliso-omaishoitajan toimintaa voisi kuvata hypoteettiseksi vastavuoroisuudeksi, sillä tämä saattoi
ajatella, että jos tilanne olisi toisin, puoliso pitäisi hänestä huolta. Muistisairas puoliso vetosi vihkivalaan
liittyvän avioliittolupauksen antavan oikeuden puoliso-omaishoitajaansa tukeutumiseen, Päivi Eskola
jatkaa.
Muistisairaudet ovat elimellisiä aivosairauksia, jotka vaikuttavat sekä sairastuneen että hänen läheistensä
arkeen, sillä sairauden edetessä muistisairaus muuttaa sairastuneen ihmisen kykyjä ja taitoja.
Muistisairaus etenee yksilöllisesti, eivätkä samat muistitestin pisteet tarkoita, että kaikilla sairastuneilla
olisi samat kyvyt ja osaaminen.
Myös jokainen parisuhde on ainutlaatuinen ja puolisot kokevat suhteensa yksilöllisesti. Vaikka
muistisairaus edetessään aiheuttaa haasteita parisuhteeseen, yhdessä eletty elämä ja vastuuntunto
sairastuneesta sekä parisuhteen läheisyys sen muuttumisesta huolimatta toimivat parisuhteessa
voimavarana ja tukevat sen jatkuvuutta. On muistettava, että puoliso-omaishoitajat ovat toiminnallaan
ratkaisemassa osittain hoivatyön kriisiä.
Väitöstilaisuus 1.12.2023
TtM Päivi Eskolan gerontologian ja kansanterveyden väitöskirjan ”Vastavuoroisesta parisuhteesta
hoivasuhteeksi? Muistisairaus parisuhteessa” tarkastustilaisuus pidetään 1.12.2023 alkaen klo 12
Jyväskylän yliopistolla. Väitöstilaisuuden kieli on suomi. Väitöskirja on
saatavilla: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/91935
Päivi Eskola on kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylässä Kesyn lukiosta. Sairaanhoitajaksi valmistumisen
jälkeen hän hakeutui opiskelemaan liikuntatieteelliseen tiedekuntaan gerontologia ja kansanterveys
oppiainetta ja valmistui terveystieteiden maisteriksi vuonna 1998. Eskola on työskennellyt vuodesta 1998
Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa gerontologian yliopistonopettajana.
Lisätietoja: Päivi Eskola , p. 040576 7771, paivi.eskola@jyu.fi