Kuopiolainen ratkaisukeskeinen psykoterapeuttiyrittäjä Marjo Hirvonen aloittaa kesäkuun alussa kahdelle yli 60-vuotiaiden kahdeksan henkilön ryhmälle Minun Tarina -tapaamiset yksinäisyyden torjuntateemalla.
– Pari tuntia kestävät ryhmätapaamiset ovat maksuttomia eli teen tätä ainakin toistaiseksi vapaaehtoistoimintana. Niitä on viidesti ja kerran viikossa heinäkuun alkuun asti Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksen tiloissa (Kuninkaankatu 23, Kuopio). Toinen ryhmä kokoontuu aamupäivisin klo 9-11 ja toinen iltapäivisin klo 13-15.
– Osallistujille ei ole yläikärajaa, mutta kovin muistisairaille ei ryhmätoiminta ole ehkä oikea foorumi, koska tapaamiset perustuvat pitkälti vuorovaikutteiselle keskustelulle ja juttelulle, jota tarvittaessa virittelen erilaisilla keinoilla.
– Ydinajatuksena tässä Minun Tarina -konseptissani on, että kokoontuminen vertaisperiaatteella ja suunnilleen samanikäisten ryhmänä tarjoaa mahdollisuuden irtautua yksinäisyydestä jakamalla vuorovaikutteisesti kokemuksia vaikkapa oman yksinäisyyden tai elämänkaaren tarinalla sekä löytää keskusteluissa ratkaisuja ongelmiin ja uutta positiivista virettä elämänmenoon, sanoo tapaamisten vetäjä Marjo Hirvonen.
Ilman virallisuutta ja matalalla kynnyksellä
Hänen mukaansa tilaisuudet poikkeavat tavanomaisista asiakastapaamisista siltäkin osin, ettei niistä tehdä potilasasiakirjoja eikä niihin tarvita lääkärin lähetettä. Ne ovat siten epävirallisia verrattuna vaikkapa normaaliin psykoterapeutin vastaanottoon.
– Nämä ovat oikeasti matalan kynnyksen tapaamisia. Ryhmään haku tapahtuu soittamalla minulle p. 045-8058 338 tai laittamalla sähköpostia marjo.hirvonen@mielenpaja.fi. Maaliskuussa alkanut hakuaika päättyy viimeistään toukokuun lopussa tai aiemmin, jos ryhmät täyttyvät nopeammin.
– Ensimmäiset ovat jo ehtineet ilmoittautua. Mikä mukavinta ja ehkä hieman yllättävääkin, ilmoittautujissa on enemmän miehiä kuin naisia, vaikka yleensä naiset ovat selvästi miehiä aktiivisempia moniin tapahtumiin. Kenties tämä kertoo siitä tunnetusta tosiasiasta, että yksinäisyys ja syrjäytyneisyys kiusaavat miehiä naisia enemmän, niin ikääntyneissä kuin nuoremmissakin.
Yksinäisyyden torjunnan tarve kasvaa
Marjo Hirvosen mukaan tarve varttuneiden yksinäisyyden torjunnalle on kasvava. Tutkimusten mukaan yksinäisyyden ja syrjäytyneisyyden ongelma on nousussa suurissa 1940- ja 50-luvulla syntyneiden ikäluokissa ja nuoremmillakin johtuen muun muassa digitalisaatiosta, työuran päättymisestä ja viime vuosien koronapandemiasta.
– Työ- tai harrastusyhteisön menettäminen on merkittävä yksinäisyyden lisääjä. Etätyön yleistymisen lisäksi pandemia haittasi järjestö- ja muuta harrastustoimintaa sekä vähensi kaikenlaisia kasvokkain-tapaamisia siirtäen niitä tietoverkkoon. Pohjois-Savo on Suomen vaikeimpia alueita juuri yksinäisyyden, syrjäytyneisyyden ja niihin liittyvien ongelmien kuten alkoholismin osalta. Ikäihmisten alkoholisoituminen on huolestuttavassa kasvussa.
– Ikäihmiset eivät ole Internetin ja sosiaalisen mediankaan suuri käyttäjäryhmä. Niiden ja muunkin tietoyhteiskunnan ulkopuolelle jäänti lisää helposti yksinäisyyttä. Suuri tekijä on myös sukujen pirstoutuminen, kun lapset ja lastenlapset tai muut sukulaiset asuvat etäällä kotimaassa tai ulkomailla. Ikääntynyt saattaa myös jäädä elämään yksin kotiin leskenä tai eronneena.
Jatkuvuutta ja vinkkiä muuallekin?
Hirvonen muistuttaa, että viime syksynä suunnitellusta Minun Tarina -konseptista ja sen tapaamisista voi koitua hyötyä ajan myötä muillekin kuin niihin osallistujille. Savonia ammattikorkeakoulussa ylempään ammattitutkintoon opiskeleva Jenny Kampman tekee niistä tutkintonsa opinnäytetyön. Hänellä on vuosikausien kokemus psykiatrisesta hoitotyöstä ja toiminnasta ikäihmisten kanssa.
Marjo Hirvosella on tavoitteena jatkaa Minun Tarina -konseptiin perustuvaa palvelua ensi syksynä, jos siihen löytyy tukirahoitusta taustalle sekä idea osoittautuu toimivaksi alkukesän tapaamisten perusteella.
Lisätietoja: Marjo Hirvonen, Mielenpaja, p. 045 805 8338, marjo.hirvonen@mielenpaja.fi
Teksti ja kuva: Ilpo Lommi
Konsepti vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Olisiko mitenkään mahdollista muuttaa nimeä ”Minun tarina”, jottei se särähtäisi kielikorvaan? Tarinani tai Minun tarinani. Vaikka konsepti muuten kiinnostaa kovasti, nimi on saa aikaan sen, etten voi kuvitella osallistuvani. Olisi kiinnostavaa tietää, onko kukaan muu huomauttanut nimestä, joka vaikuttaa jonkun muun kuin syntyperäisin suomalaisen keksimältä. Vaikka hoono suomi on tullut valitettavan yleiseksi, minusta olisi erityisen tärkeää olla tarkkana tällaisten sinänsä erinomaisten hankkeiden nimiä valittaessa.
Hei, Riitta!
Kiitos kommenteistasi – välitämme ne asianosaisille!
t. Eila Hyvisforumilta