Kuva yllä: Kuolemasta ja surusta kertoivat Mielenterveyspäivillä (vas) Leila Savolainen, Tuija Jääskeläinen, Jaana Marjanen ja Metropoliitta Arseni.
Kuopio 19. Mielenterveyspäivät saivat torstaina 19.1.2023 kolmipäiväisen tapahtuman suurimman yleisönsuosion teemoilla ”Kun kuolema kohtaa, suru jää” ja ”Tämä aika ja mielenterveys”. Tapahtumakokonaisuuden päätti kansalaistoimija Risto Asikaisen johtama seitsemän ehdokkaan eduskuntavaalipaneeli.
Suruteemaa lähestyttiin näkökulmista ”Miten surusta selvitään?” ja ”Onko suru hoitoa vaativa sairaus?” Kuopion Harjulan sairaalan ylilääkäri Tuija Jääskeläinen analysoi suruprosessin etenemistä shokkivaiheesta kuoleman reaktio- ja käsittelyvaiheeseen. Hän muistutti kuitenkin, ettei läheisen kuoleman tuoma kriisi ole suoraviivaista kehitystä eikä samanlainen kaikilla. Siihen vaikuttavat hyvin monet asiat kuten surija itse ja hänen voimavaransa, kuolintapa, kuollut ihminen, yhteisön tavat, kuoleman ennakoitavuus ja seurannaisvaikutukset käytännön järjestelyineen.
Jääskeläinen muistutti menehtyneen omaisten tukemisesta sekä vertaistuen, empaattisen kuuntelemisen ja arjen palauttavasta vaikutuksesta surusta toipumisessa. Suremiselle on myös annettava aikaa. Hän toivoi työnantajilta ymmärrystä surevalle työjärjestelyissä.
– Joskus voi jäädä päälle pitkittynyt surureaktio, joka lamaannuttaa normaalia elämistä ja arkea. Kansainvälisten tutkimusten mukaan yli puolen vuoden kestävää syvää suremista voi esiintyä keskimäärin joka kymmenennen kuoleman yhteydessä. Pitkittynyt suru voi oirehtia muilla sairauksilla, stressillä ja jopa päihteillä. Siihen ei ole lääketieteessä hoitomallia, mutta sellaista on kehitteillä, totesi Jääskeläinen. Lisätietoa suruasioista on saatavilla hänen mukaansa netistä: www.surevankohtaaminen.fi.
Kirkkoherra, lääninrovasti emerita Jaana Marjanen piti erittäin tärkeänä, ettei surevaa jätetä yksin.
– Kunpa kenenkään ei tarvitsisi surra yksikseen. Menehtyneen omaiset tarvitsevat hiljaista kuuntelemista, myötäelämistä ja arjen apua enemmän kuin vaikkapa kuoleman selityksiä. Surua ei tarvitse eikä edes saisi piilottaa eikä väheksyä lapsilta ja nuorilta. Turvallinen aikuinen on heille elintärkeä tuki surussa.
– Tyhjyyden tilaa alkavat ajan mittaan täyttää muistot vainajasta ja yhteisistä hetkistä hänen kanssaan. Muistot ja rakkaus eivät katoa. Joskus voi jäädä syyllisyyttä ja kysymyksiä kuoleman jälkeen, mutta se on hyvä puhua ulos. Puhuminen helpottaa monesti. Sururyhmät ovat joillekin toimiva tukimuoto ja seurakunnistakin löytyy apua, kertoi Marjanen.
Metropoliitta Arseni muistutti, että suru on normaalia reaktiota raskaaseen menetykseen ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen vie aikansa. Surua voi tulla kuoleman lisäksi muista läheisen ihmisen menetyksistä esimerkiksi avioeroissa. Suru voi johtaa elämänarvojen muutoksiin ja uudelleenarviointeihin sekä uusiin tunteisiin. Tärkeää on tarjota surevalle myötätuntoa, lohtua, kuuntelua ja arjen apua. Vertaistuki on ensiarvoista.
Terveydenhoitaja Leila Savolainen kertoi pakolaisten ja maahanmuuttajien erilaisista, usein suomalaisista tavoista poikkeavista tavoista käsitellä kuolemaa sekä surua. Lisäksi hän kuvaili saattohoitokokemuksia ja kertoi Kuopion Harjulan sairaalassa olevasta saattohoitoyksiköstä.
Lähiaikoina uuden kirjansa julkaiseva Kuopion hiippakunnan emerituspiispa Wille Riekkinen käsitteli nykyajan haasteita ihmisten mielenterveydelle Raamatun näkökulmasta muun muassa mainitsemalla neljästä armonlahjasta, joita tulisi itsekunkin käyttää yhteisölliseksi hyväksi eikä vain omaksi eduksi saati pahaan.
– On ruokittava taipumusta hyvään ystävällisyydellä ja totuudellisuudella sekä torjuttava itsekeskeisyys ja kanssaihmisten auttamisen ulkoistaminen. Ketään ei saa jättää oman onnensa nojaan, ja missiona olisi oltava yhteisvastuun kantaminen. Näin kevennetään nykyajan tuomaa kuormaa mielenterveydelle sekä aineelliselle ja henkiselle pahoinvoinnille.
Dosentti Markku Myllykangas muistutti, että mielenterveyden määritelmä ja mielisairauden raja on sopimuksenvarainen. Se on muuttunut merkittävästi Suomessakin jopa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Hänen mukaansa mielenterveyshäiriöiden kasvuun voi vaikuttaa myös diagnosoinnin tarkentuminen ja ettei asia ole niin tabu kuin aiemmin.
– Puhuminen julkisesti mielenterveysongelmista on hyväksi, koska se vähentää häpeän tunnetta ja madaltaa avun hakemisen kynnystä. Ihmiset alkavat todeta itsessään helpommin erilaisia terveysoireita, mikä voi aikaistaa avun hakemista ja ehkäistä ongelmien pahenemista joskin myös lisätä palvelutarvetta. Mielenterveyshäiriöiden kasvu ei saa kuitenkaan johtaa medikalisaation lisääntymiseen saati haitallisiin epätieteellisiin puoskarointihoitoihin.
Myllykangas myös kyseenalaisti liiallisen kriisiavun ja jälkiterapian merkityksen, jos se pitkittää tai jopa heikentää mielenterveydellistä palautumista arkeen ja toipumista järkytyksistä.
Kapellimestari Atso Almila näki työelämän suuren vaikutuksen mielenterveyteen hyvässä ja huonossa, koska työ muodostaa monille ison osan elämänmenosta. Hän ehdotti ”henkilöstövaa’an” kehittämistä työpaikoille ilmapiirin ja työhyvinvoinnin seurantaan, jotta epäsuotusaan kehitykseen ja lieveilmiöihin kyetään puuttumaan ajoissa.
– Yhteisöllisyys on vähentynyt työpaikoilla ja yleensä arjessa, eikä yksinomaan eriyttävän koronapandemian vuoksi. Työyhteisöt ovat sirpaloituneet pätkätyön ja ulkoistuksen myötä. Johtajuudella on työhyvinvointiin suuri vaikutus. Hyvistä esihenkilöistä on suuri pula ja tarve. Johtajia ei saa jättää yksin kuten ei työntekijöitäkään missään organsaatioissa.
Kuopion kirjastotoimen johtaja Päivi Savinainen muistutti kirjastojen erityisestä merkityksestä tasa-arvoisina kohtaamisten ja tiedon saannin maksuttomina matalan kynnyksen tyyssijoina. Kirjastot edistävät myös medialukutaitoa, sananvapautta ja moniarvoisuutta sekä torjuvat syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, mitkä ovat tärkeitä asioita mielenterveydenkin näkökulmasta.
Toimittaja, kirjailija Jouni Tossavainen oli huolissaan kirjojen ja lukemisen vähenemisestä. Niin nuoret kuin aikuisetkaan eivät hänen mukaansa enää ehdi, osaa eivätkä edes välitä lukea samassa määrin kuin ennen. Tämä voi heijastua mielen pitkäjänteisyyteen ja psyykkeeseen haitallisesti.
Eduskuntavaalipanelistit: Ei leikkaamalla vaan yhteistyötä lisäämällä ja palveluja paremmin kohdentamalla eteenpäin
Eduskuntavaaliehdokkaiden paneeliin osallistuivat Markku Eestilä (kok), Kaisa Kantele (vihr), Laura Meriluoto (vas), Heikki Miettinen (sdp), Annukka Ojala (kd), Outi Peltola (ps) ja Markku Rossi (kesk). Kovin suuria erimielisyyksiä ei heiltä herunut kysymyksiin.
Kansalaisten perussosiaaliturvasta ei kukaan ollut valmis leikkaamaan yksioikoisesti, mutta täsmennyksiin löytyi näkemyksiä. Markku Eestilän mukaan ansiosidonnainen työttömyysturva kaipaa parannusta kannustavuuden lisäämiseksi. Outi Peltolakin kaipasi parempaa kannustavuutta ja rakennemuutosta tukiin, etteivät ihmiset jumittuisi niiden varaan. Annukka Ojalan mukaan perusturvaa olisi yhdenmukaistettava ja kohdennettava paremmin sitä kipeimmin tarvitseville. Joustoa tarvitaan mm. pätkätöiden vastaanottamiseen kannustamiseksi. Markku Rossi korosti, ettei hyvinvointi-Suomea pelasteta leikkauksilla vaan lisäämällä kansantalouteen tuottavuutta ja tuloja. Myöskään Laura Meriluoto ei ollut halukas sosiaaliturvan leikkauksiin ja kansalaisten viimesijainen turva on pystyttävä järjestämään muuten kuin leipäjonoilla ja muulla vapaaehtoistuella. Kaisa Kanteleen mielestä sosiaaliturva on mieluummin liian matala kuin korkea ja siihen olisi saatava joustavuutta elämäntilanteiden mukaan. Hänen mukaansa olisi edettävä perustuloa kohti. Heikki Miettinen piti syrjäytymisen torjuntaa ja koulutuksen mahdollistamista kaikille halukkaille keskeisinä keinoina perusturvan säiyttämisen rinnalla. Terveydenhoitomaksujen poistamista vähävaraisilta kannattivat Meriluoto, Kantele ja Miettinen.
Mielenterveyspalveluista panelisteilla oli erilaisia näkemyksiä. Laura Meriluoto kannatti palvelujen lisäämistä eli käytännössä työvoimapulan selättämistä lisärahoituksella. Tärkeää on myös kanavoida täsmäpalveluja ongelmiin. Samasta oikea-aikaisuudesta ja palvelujen kohdentamisesta muistutti Kaisa Kantele. Heikki Miettinen toivoi monialaisen yhteistyön lisäämistä ja psykoterapeuttivajeen poistoa koulutuslisäyksellä. Yhteistyön tehostamisen ja palvelujen integroinnin linjalla oli yli 30 vuotta psykiatrina toiminut Outi Peltolakin. Markku Eestilä ja Annika Ojala korostivat mielenterveyshäiriöiden juurisyiden poistamista terapian lisäyksen rinnalla. Ojala muistutti, että itse kukin voi tehdä arjen mielenterveystyötä välittämällä toisista ihmisistä vaikka kuuntelemalla. Ongelmat eivät ratkea pelkästään mielenterveyspalveluja lisäämällä. Markku Rossi täydensi, että päihdehuoltopalvelut on saatava kuntoon lääkäripulan poiston lisäksi. Hän uskoi KYSin sairaala-alueelle valmistuvan psykiatriatalon kohentavan työvoiman pysyvyyttä ja alan imagoa.
Etenkin lääkäritaustaiset panelistit pitivät pulmallisena mielenterveysalan heikkoa vetovoimaa sekä kuormittavuutta ja että lääkärikoulutukseen ei ole hakukriteerien muututtua pyrkinyt tai päässyt tarpeeksi psykiatriasta kiinnostuneita. Uusilla hyvinvointialueilla on siten mielenterveyspalvelujen eritasoisessa järjestämisessä monia haasteita ratkaistavana. Niihin on käytävä rohkeasti ja voimaperäisesti käsiksi, koska Pohjois-Savo on Suomen synkintä aluetta mielenterveysongelmissa. Lisäksi niiden sekä mielenterveyspulmien juurisyiden kuten päihteiden käytön, yksinäisyyden ja syrjäytymisen huomattava kasvu on huolestuttavaa. Erityisesti tämä koskee nuorten ongelmia.
Panelisteita kysyttiin myös energiapolitiikasta, aluepolitiikasta, hallinnon keventämisestä uudella hyvinvointialueella, verovälttelyn suitsimisesta ja jopa sosiaalisen median käyttömääristä. Kovin suuria erimielisyyksiä saati väittelyjä ei heidän kesken tullut. Yksittäisistä asioista eniten eroa oli suhtautumisessa turpeen energiakäyttöön. Sosiaalisen median käyttö vaihteli reilusta varttitunnista kolmeen tuntiin pävässä.
Teksti ja kuvat: Ilpo Lommi