Tuukka Hämäläisen omakohtainen tietoteos ”Pakko” kertoo kuinka OCD-diagnoosi pakotti hänet epäilemään kaikkea ja mitä sitten tapahtui.
Kuvittele maailma, jossa pahin pelkosi tapahtuu aina. Ovet ja hellanlevyt on tarkistettava moneen kertaan tai käsiä on pestävä, jotta rakkaat pysyisivät turvassa tai vaaralliset sairaudet loitolla.
Pakko-oireisessa mielessä vaikkapa likaisuus voi muuttua kiistattomaksi totuudeksi, ja se herättää epämiellyttävän tunteen. Ahdistusta on lievitettävä peseytymällä, vaatisipa se kuinka paljon aikaa ja vaivaa tahansa. Pakkoajatukset voivat liittyä myös sosiaaliseen häpeään, väkivaltaan tai muuhun pelkoon.
Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää pakko-oireista mieltä. Ajatusten julki tuominen aiheuttaa pään pyörittelyä, epäuskoisia huokauksia ja kehotuksia vain yksinkertaisesti lopettaa elämää häiritsevä ja rajoittava toiminta.
Siksi pakko-oireista kärsivät ovatkin usein peittelyn mestareita. He näyttävät ulospäin toimintakykyisiltä, he keskustelevat ja vitsailevat, vaikka sisällä myllertäisikin ahdistuksen pohjaton pyörre.
Kirjassaan Pakko Tuukka Hämäläinen kertoo omasta elämästään pakko-oireisen häiriön kanssa ja kaikesta, mitä hän on oppinut sairaudesta. Hämäläinen kuvaa, miten sairauden kanssa käydään turhaa kamppailua, mutta myös siitä, kuinka sairaudesta voi toipua ja oppia hyväksymään itsensä. Kirja ei ole parantumiskertomus: pakko-oireet ovat osa elämää, mutta elämä voi olla merkityksellistä OCD:stä huolimatta. Oikeanlaisella terapialla on mahdollista myös oppia sietämään tai lieventämään kaikkein rajoittavimpia ajatus- ja toimintamalleja.
Havahduttavassa teoksessa tutkimustieto, asiantuntijoiden haastattelut ja sairastuneiden kokemukset piirtävät tarkkanäköisen kuvan pakko-oireisen arjesta. Lempeä huumorin sävyttää kipeän koskettavaa tarinaa ihmisenä olemisesta.
Tuukka Hämäläinen (s. 1987) on kirjailija ja toimittaja. Hän sai OCD-diagnoosin lukioikäisenä. Hämäläisen tuotantoon kuuluu niin tietokirjoja kuin kaunokirjallisia teoksiakin.
Kuva: Otava