Huomio

Tukipilarilla paneeli hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyön näkymistä

Historiallinen sote-uudistus etenee Suomessa ja uusien hyvinvointialueiden käytännön toiminnan on määrä alkaa vuoden 2023 alusta. Parhaillaan rakennetaan hallintoa ja valmistaudutaan ”yliheittoon” nykyisestä sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen järjestelmästä uuteen, jossa palvelujen järjestäminen siirtyy kunnilta pääosin maakunnallisille hyvinvointialueille. Suurella uudistuksella on vaikutuksia ns. kolmannen sektorin eli hytesote-järjestöjenkin asemaan ja yhteistyöhön suhteessa hyvinvointialueiden palvelutuotantoon. Toistaiseksi vaikutuksia voidaan vain hahmotella samalla, kun järjestöt ovat muidenkin yhteiskunnan haasteiden kuten väestön ikääntymisen ja kansantalouden kiristymisen kynsissä.

Näihin asioihin liittyen Tukipilari järjesti Kuopiossa 6. kesäkuuta ensimmäisen paneelikeskustelun Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja järjestöjen suhteesta. Tukipilarin toiminnanjohtaja Susanna Kähkösen avaamassa tilaisuudessa olivat alustajina Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hyvinvointikoordinaattori Säde Rytkönen ja Parkinsonliitto ry:n KYS-alueen järjestötoiminnan asiantuntija Annukka Tuovinen.

Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen suunnittelija Hanna Tervon vetämään paneelikeskusteluun osallistuivat hyvinvointialueen valtuuston jäsenet, Harri Auvinen (vihr), Hannu Kokki (sdp), Laura Meriluoto (vas), Annukka Ojala (kd) ja Sakari Pääkkö (kok). Vesa Linnanmäki (kesk) oli estynyt. Pääosin järjestöaktiiveista koostunutta yleisöä oli Kuopion pääkirjaston kokoustiloissa puolisen sataa. Virkeästä tilaisuudesta jäi vaikutelma, että vastaavanlaisia tarvitaan lisää loppuvuodesta ja sen jälkeenkin. (Pääkuvassa: vasemmalta Annukka Ojala, Hannu Kokki, Harri Auvinen, Laura Meriluoto ja Sakari Pääkkö).

Järjestöillä on roolia ja tehtävää hyvinvointialueilla

Susanna Kähkösen mielestä suuri sote-uudistus korostaa entisestään sosiaali- ja terveysalan järjestöjen keskinäisen sekä hyvinvointialueen kanssa tapahtuvan yhteistyön merkitystä rajallisten voimavarojen ja suuren palvelutarpeen oloissa.

– Sosiaalibarometrin perusteella yhteistyötä kannattaa syventää ja laajentaa käytännön tasolla, vaikka se olisikin haasteellista muutosten myllerryksessä. Uudet ideat ja ennakkoluulottomuus vievät pitkälle. Tarvetta on uusille hyville käytännöille, mutta samalla on huolehdittava nykyisten hyvien yhteistyömallien säilyttämisestä ja päivittämisestä.

Säde Rytkösen mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kolme tärkeintä kysymystä hyvinvointialueella ovat: SUUNTA; mitkä ovat hyvinvointialueen suurimmat hyvinvoinnin ongelmat? KEINOT; millä tutkitusti vaikuttavilla keinoilla näihin ongelmiin voidaan puuttua? Ja RAKENTEET; millaisilla rakenteilla tehokkaat keinot ja työkalut saadaan kaikkien käyttöön.

Rytkönen muistutti, että lain mukaan päävastuu hyvinvoinnin kehittämisestä on hyvinvointialueella (HVA) ja sen kunnilla yhteistyössä muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kuten hytesote-järjestöjen kanssa. Yhteistyöfoorumina ja Pohjois-Savon HYTE-työn johtajana toimii aluehallituksen nimeämä 24-jäseninen HYTE-neuvottelukunta. Siinä on edustus kuntien ja hyvinvointialueen lisäksi mm. oppilaitoksista ja järjestöneuvostosta.


Säde Rytkönen esitteli hyvinvointialueen moniportaista hallinto- ja toimintayksikkökaaviota todeten, että kivijalan alueelliselle hyvinvointityölle muodostaa valtuustokausittain tehtävä maakunnallinen hyvinvointikertomus ja sen pohjalta rakentuva hyvinvointisuunnitelma, joka hyväksyttiin hyvinvointialueen valtuustossa äsken toukokuussa. Niiden mukaan Pohjois-Savolla on suuria haasteita muun muassa maan korkeimpiin lukeutuvassa sairastavuudessa, mielenterveysongelmissa, päihdehaitoissa sekä yksinäisyydessä ja syrjäytymisessä. Nuorten hyvinvoinnin parantamisessakin on paljon työsarkaa.

Pohjois-Savon hyvinvointitavoitteet rakentuvat kuudelle painopisteelle:

1. Osallisuuden vahvistaminen ja yksinäisyyden vähentäminen

2. Vanhemmuuden vahvistaminen

3. Itsestä huolehtimisen ja terveellisten elintapojen edistäminen

4. Mielen hyvinvointi ja riippuvuuksien ehkäisy

5. Tapaturmien ja väkivallan ehkäisy

6. Hyte-resurssien, rakenteiden ja prosessien vahvistuminen

Monella painopistealueella on Säde Rytkösen mukaan tarvetta ja tilaa järjestötoiminnalle niin alue- kuin kuntatasollakin yhteistyössä julkisen sekä yksityisen sektorin toimijoiden kanssa.

Järjestöillä on tuen tarvetta toimitiloissa ja rahoituksessa

Annukka Tuovinen toivoi hytesote-järjestöjen tulevan hyvinvointialueella aidosti kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Hänen mielestään järjestöjen ja hyvinvointialueen edustajien olisi kohdattava toisiaan ja päästävä hyvään vuoropuheluun.

– Järjestöillä on melkoisia voimavarahaasteita rahoitusperustan muuttuessa ja mahdollisesti kaventuessa sekä toisaalta vapaaehtoistyön kuormituksen kasvaessa uusien henkilöiden niukkuuden vuoksi. Itä- ja Keski-Suomessa on onneksi vapaaehtoistoiminnan tilanne parempi kuin maassa keskimäärin, mutta aktiivisten toimijat ovat ikääntymässä ja lukumäärä vähenemässä täälläkin.

– Tärkeää olisi, että esimerkiksi toimitilojen kustannuksissa ja saatavuudessa yhteiskunta tulisi paremmin vastaan. Kohtuullisesti saavutettavat toimitilat ovat järjestöille tärkeä aktiivisen toiminnan taustatekijä kuten tapahtumien ja tapaamisten järjestämisessä sekä jäsenhankinnassa, totesi järjestöjen vertaistoiminnan suuresta merkityksestä muistuttanut Tuovinen.

Panelisteilta tuli myötätuntoa ja arvostusta järjestötoiminnalle kautta linjan ja osalla on siitä omakohtaistakin kokemusta. Järjestöjen toimitila- ja rahoitushaasteet saivat ymmärrystä. Varsinkin tilavuokrille toivottiin kohtuullisuutta sekä tukea kunnilta ja hyvinvointialueelta.

Sakari Pääkkö korosti järjestöjen ylivertaisuutta vertaistuessa sekä niiden antamaa nopeaa apua. Hänen mukaansa uuden hyvinvointialueen yksi onnistumiskriteereistä on, saako se järjestöt mukaan hyte-toimintaan ja yhteistyöhön.

Myös Harri Auvinen korosti järjestöjen integrointia hyvinvointialueen käytännön toimintaan ja voimavarojen turvaamista.

Laura Meriluoto tähdensi järjestöjen tärkeää edunvalvontaroolia jäsenistönsä asioiden ajamisessa hyvinvointialueella sekä kokemusasiantuntijuutta.

Niin ikään Hannu Kokki painotti vuoropuhelua ja -vaikutusta järjestöjen kanssa, koska ne ovat tärkeitä mielipiteiden ja ruohonjuuritason tiedon välittäjiä virallisille palveluorganisaatioille.

Annukka Ojala muistutti järjestöjen merkityksestä sudenkuoppien ja aukkojen löytämisessä hyvinvointialueen palveluketjuissa.

Panelistit myönsivät varsin yksituumaisesti, etteivät järjestöt ole toistaiseksi päässeet osallistumaan riittävästi hyvinvointialueen kiireiseen valmisteluun. Asiaa voidaan kuitenkin vielä vaikuttaa, ja hyvinvointialueen organisaatioita on syytä evästää järjestöjen kuulemiselle muun muassa hoitopolkujen rakentamisessa. HVA-alueen asiakaskokemusjaosto on yksi hyvä kumppanuustaho järjestöille. Toisaalta järjestöneuvostolle esitettiin haaste nostaa aktiivisesti hytesote-järjestöjen toiveita ja tarpeita esiin.

Panelistit muistuttivat, että myös kuntien ja järjestöjen yhteistyö on jatkossakin tärkeää, koska kunnille jää edelleen ennaltaehkäisevän hytesote-toiminnan roolia. Lisäksi järjestöjen kannattaa lisätä keskinäistä yhteistyötä ja verkottumista

Yleisökysymyksissä panelisteille nousivat esille eniten järjestöjen rahoitus- ja toimitila-asiat. Lisäksi kysyttiin ja kommentoitiin asukastupien lakkautuksista Kuopiossa, järjestöavustusten yhdenvertaisuudesta Pohjois-Savossa ja palvelutuottajajärjestöjen asemasta uusissa hyvinvointialueen kilpailutuksissa sekä toisaalta sellaisten pienten järjestöjen kohtalosta, joilla ei ole palkattua työvoimaa toimintaa pyörittämään.

Säde Rytkönen (vas) ja Annukka Tuovinen alustivat paneelia maakunnan hyvinvointialueen ja hytesote-järjestöjen tilanteesta.

Teksti ja kuvat: Ilpo Lommi / Hyvisforum.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *