Viime viikot ovat hyvin osoittaneet, miten mielenrauha on elintärkeää kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Kaksi vuotta jo kestäneen koronaviruspandemian jatkuessa korkealla tasolla rokotuskattavuuden kasvusta huolimatta ja Ukrainan-Venäjän sodan iskeytyessä päivittäin raa’asti tajuntaamme medioiden uutistulvasta on monilla mielenrauha järkkynyt.
Ilmiötä ei ole syytä pitää kummallisena eikä heikkouden tai pelokkuuden osoituksena, koska emme ole tottuneet tällaisiin epätavallisiin superikäviin asioihin monikymmenvuotisen levollisuuden jälkeen. Talouslamat sekä henkilökohtaiset surut ja onnettomuudet ovat toki tehneet kipeää monille, mutta ne ovat ehkä jotenkin luonnollisempia ja tutumpia kohdattavia.
Erona on myös, että koronapandemia ja Itä-Euroopassa riehuva sota on kohdattu yhteisöllisemmin mediavyöryn vuoksi. Tämä on hyvä ja huono asia mielenrauhalle. Yhteisöllisen kokemisen hyvä puoli on, ettei jouduta yksin murehtimaan ja pohtimaan ikäviä asioita. Siinä ikään kuin jaetaan pahaa oloa pienemmiksi osiksi. Samalla tarjoutuu mahdollisuus vaikuttamiseen empatian lisäksi antamalla etäapua tavalla tai toisella. Sitä näyttääkin kertyvän suomalaisilta auliisti.
Huono puoli on, että ikävistä asioista ei hevin pääse irtautumaan ja rauhoittumaan, kun sitä kaadetaan joka puolelta yltäkylläisesti päälle: sosiaalisen, sähköisen ja printtimedian lisäksi kodeissa, työpaikoilla ja harrastuspiireissä. Ylikorostunut tunteiden nostatus jopa pelottelulla voi olla herkemmille liikaa ja toisia se taas voi altistaa stressiä lisäävälle vihalle. Pahimmillaan se voi suuntautua syyttömiinkin ja eri tavalla ajatteleviin – ja edelleen pahenevaan kierteeseen.
Nyt jos koskaan on pidettävä huolta omasta ja läheisten hyvinvoinnista sekä olon tasapainosta niin fyysisesti, henkisesti kuin sosiaalisestkin. Siihen on monia keinoja, vaikkapa mukaansatempaavat harrastukset, luontoilu, sopiva liikunta, terveellinen ravinto, ystävät ja kaverit. Yksinäisyyteen ei pidä jäädä. Kaikenlainen ystävä- ja kaveritoiminta on entistä tärkeämpää kaikenikäisten keskuudessa. Erityishuomiota on kiinnitettävä lapsiin, nuoriin ja ikääntyneisiin.
Niiden, joilla menee hyvin, on tärkeää jakaa hyvää muillekin. Hyvä ei kulu ja katoa vaan päinvastoin usein kasvaa ja lähtee kiertoon monistumaan!
Olisi myös hyödyllistä opetella epävarmuuden sietoa ja pahoinvoinnin torjuntaa, kun todennäköisesti paluuta entisenlaisiin auvoisempiin aikohin ei hevin tai ainakaan pian ole näköpiirissä. Kukaan ei pysty ennakoimaan, millaiset ajat ovat edessä. Pessimistiksi ei tarvitse eikä pidäkään ryhtyä, mutta on hyvä varautua henkisesti ja aineellisesti erilaisiin tulevaisuuden visioihin.
Yksittäisistä asioista nostan ihan ykköskategoriaan unen ja levon elintärkeän merkityksen jaksamiselle ja palautumiselle. On tärkeää panostaa riittävään ja laadukkaaseen uneen keinolla tai toisella. Uni ja lepo ovat kaiken hyvinvoinnin perusta, eikä niitä voi pidempään korvata minkään muun osatekijän ylipanostus. Mielenrauha on hyvän unen keskeisimpiä peruskiviä.
Hyvisforum pyrkii toimimaan näitä epävarmoina aikoinakin luotettavana hyvinvoinnin uutis- ja tietolähteenä sekä kaksisuuntaisena viestijänä Internetissä ja sosiaalisen median facebookissa ainakin toistaiseksi – sikäli kun yhteydet toimivat ja pienenpieni toimitus pysyy työkykyisenä.
Ilpo Lommi, Hyvisforum.fi