Lukijoiden kolumni lasten ja nuorten kiusaamisongelmasta
Kolme alakoululaista juoksee kaupan parkkipaikalla. Nopeasti katsottuna näyttää, että he ovat hippasta, kun kaksi jahtaa yhtä. Tilanne muuttuu äkkiä. Jahtaajat kamppaavat kolmannen maahan ja parkkipaikalla raikuu kirosanoja. Kuka kiroilee? Sattuiko kampattuun? Onko tämä kiusaamista vai ovatko pojat vain poikia? Parkkipaikalla kävelee muutamia muitakin aikuisia, mutta kukaan ei puutu tilanteeseen. Kehtaanko minäkään?
Kiusaamisen tunnistaminen ja siihen puuttuminen voi olla vaikeaa ammattilaisellekin. Tiedämme, että kiusaamisongelmat alkavat varhain ja niiden ennaltaehkäisy olisi aloitettava nykyistä aiemmin. Moni meistä aikuisista kuitenkin miettii, mikä määritellään kiusaamiseksi ja mitä sen estämiseksi voi tehdä. Pohjois-Savossa noin joka kolmatta nelivuotiaista on kiusattu kotona, hoidossa tai vapaa-ajalla (FinLapset 2018). Kun lasta aletaan kiusata, hän ei voi itse juurikaan enää vaikuttaa kiusaamiseen tai sen loppumiseen. Siksi meidän aikuisten tulee puuttua kiusaamiseen jämäkästi ja heti.
Kiusaamista vai väkivaltaa?
Verrattuna riitelyyn tai huonoon käytökseen kiusaaminen on ryhmäilmiö. Se tarkoittaa tietyssä yhteisössä yhteen tai useampaan jäseneen kohdistuvaa toistuvaa vallan väärinkäyttöä ja alistamista. Kiusaaminen voi olla henkistä tai fyysistä. Sitä voi tapahtua missä vain: päiväkodissa, koulussa, kaveriporukoissa, perheissä, harrastuksissa, armeijassa ja työpaikoilla.
Mediaan nousseet raa’at kiusaamistapaukset ovat herättäneet keskustelua, pitäisikö esimerkiksi koulukiusaamisesta puhua väkivaltana. Voidaan miettiä, miksi me aikuiset nimittäisimme sitä, jos meitä haukuttaisiin päivittäin työpaikalla, jätettäisiin työyhteisön ulkopuolelle, tönittäisiin tai hakattaisiin työpaikan käytävillä tai parkkipaikalla, omaisuuttamme varastettaisiin tai turmeltaisiin.
Sosiaalinen media (some) on tuonut kiusaamisen ryhmäilmiöön uusia muotoja, sillä somella kiusaaminen voi levitä vaikkapa tuhansien täysin tuntemattomien ihmisten tekemäksi kokoaikaiseksi 24/7-piinaksi. Some on houkutteleva paikka purkaa ja siirtää omaa pahaa oloa muihin esimerkiksi haukkumalla, kun uhrin reaktiota tai mielipahaa ei näe. Todellisista taustoista tietämätön keskustelun seuraaja saattaa tykätä kuvamanipulaatiosta tai kommentoida kauhistuneena perätöntä juorua. Silloin on tietämättään osa kiusaajien joukkoa.
Tahatonta tai tiedostettua vallankäyttöä, jopa pelon motivoimaa
Myös kasvokkain voi kiusata tietämättään ja ymmärtämättä, että oma ”läpänheitto” tai välttely tuntuu toisesta kiusaamiselta. Mikäli loukkaavan käytöksen annetaan rehottaa eikä kiusaajalle koskaan kerrota, miltä hänen tekonsa tuntuvat, hän voi oppia täysin vääriin sosiaalisin käyttäytymismalleihin koko loppuelämäksi. Siksi on tärkeää, että uhrin tuntemukset kerrotaan kiusaajalle.
Suurin osa kiusaamisesta on kuitenkin tiedostettua. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on valta, sillä kiusaaja saa valtaa alistamalla muita. Hän saa päättää, kuka on hyvä, arvostettu ja oikeassa. Jo pikkulapselle voi syntyä vallantunne, että ”muut leikkivät sitä mitä minä haluan”. Se hivelee itsetuntoa.
Jos lapsi oppii pienenä, että muita käskyttämällä ja alistamalla saa tahtonsa läpi, hän jatkaa toimimista näin, koska ei tiedä, miten muuten pitäisi toimia. Siksi aikuisen tulee puuttua jo pienten lasten vallankäytön tilanteisiin. Aikuisen pitää kertoa, ettei ole reilua muita kohtaan, jos yksi määräilee koko ajan muita ja esimerkiksi päättää, mitä leikitään ja miten.
Kiusaamisen taustalla voi olla myös pelko. Kiusaaja kiusaa, ettei itse joutuisi kiusatuksi. Hän voi hyväksyä kiusaamisen päästessään tai pysyessään vahvojen, vallassa olevien kiusaajien porukassa. Silloin tuntee itse olevansa turvassa. Mitä enemmän kiusaajalla on seuraajia, sitä miellyttävämmältä valta ja harha suosiosta tuntuvat.
Miten ennaltaehkäistä kiusaamista?
Kun ymmärrämme, mistä aineksista kiusaaminen syntyy, meidän aikuisten on helpompi tukea lapsen ja nuoren taitoja kiusaamisen ennaltaehkäisyssä. Voimme kasvattaa lapsen ja nuoren hyviin vuorovaikutustaitoihin ja käytöstapoihin, joissa muita kuunnellaan, katsotaan ja kunnioitetaan. Suhtaudutaan myönteisesti muihin ja pyritään tulemaan toimeen ja löytämään yhteistä, vaikka oltaisiinkin asioista eri mieltä. Opetellaan, että jo eleet, ilmeet, äänenpaino − sanavalinnoista puhumattakaan − viestittävät, arvostatko toista vai et.
Hyvään itsetuntoon kasvatamme lapsemme ja nuoremme rohkaisemalla heitä ilmaisemaan mielipiteensä ja ajatuksensa rakentavasti sekä antamalla heille hyvää palautetta. Kun lapsi ja nuori tuntee tulevansa nähdyksi ja hyväksytyksi aitona itsenään, hänen ei tarvitse hakea huomiota ja suosiota esimerkiksi kiusaamalla.
Kasvattajina on tärkeä viestiä lapselle: “Sinä olet tärkeä, kiinnostava ja arvokas juuri sellaisena kuin olet”. Tämä viesti myös rohkaisee lasta puolustamaan itseään ja kannustaa hakemaan apua, jos joutuu huonosti kohdelluksi.
Lasta ja nuorta on tärkeää opettaa asettumaan toisen ihmisen asemaan, jotta hän ymmärtää, miltä toisesta tuntuu sekä mitä tämä ajattelee ja kokee. Tunnetaidot vahvistuvat, kun lasta ja nuorta opetetaan havaitsemaan, tiedostamaan ja sanoittamaan omia tunteitaan sekä säätelemään ja ilmaisemaan niitä eri tavoin.
Näiden vuorovaikutus- ja tunnetaitojen kehittäminen sekä hyvän itsetunnon tukeminen luovat pohjaa, että lapsi ja nuori tunnistaa kiusaamisen, ymmärtää, miltä se toisesta tuntuu sekä uskaltaa olla kiusaamatta ja jopa puolustaa kiusattua esimerkiksi kertomalla tilanteesta aikuiselle.
Jotta lapset ja nuoret onnistuvat säilyttämään positiiviset suhteet ikätovereihinsa, on heidän saatava ohjausta ja apua vuorovaikutus- ja sosiaalisten taitojensa harjoitteluun. Meidän aikuisten tehtävänä on auttaa lapsia liittymään ja kuulumaan ryhmään sekä osallistumaan ryhmän toimintaan ja leikkiryhmiin. Erityisesti meidän tulee ottaa huomioon yksinäiset sekä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret.
Aikuisten käytös on malli lapsille ja nuorille
Meidän aikuisten tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten itse toimimme. Katsommeko tosi-tv:tä arvostellen osallistujien tekemisiä ja ulkonäköä? Kirjoittelemmeko somessa hyökkääviä mielipiteitä? Puhummeko ääneen, miten onnistunut työsuoritus tai uusi kallis älypuhelin nostaa arvoamme verrattuna muihin?
On kiinnitettävä huomiota, mitkä ovat tunnetaitomme: alammeko alistaa konfliktitilanteissa toisia ihmisiä syyttelemällä, haukkumalla ja uhkailemalla? Tai mille nauramme: heitämmekö ”läppää” ihmisistä, jotka ovat jollakin tavoin erilaisia kuin me itse?
Sama pätee myös somen ja pelien äärellä: osaammeko jättää kommentoimatta tai arvostelematta, vaikka tunnepuuskassa tekisi mieli antaa paukkua kasvottomasti? Muistammeko arvioida, mikä on totta tai mitä tietoja saa levittää? Maltti ja arviointi ovat ensiarvoisen tärkeitä taitoja ennaltaehkäistäessä kiusaamista somessa, peleissä ja missä tahansa. Niin livenä kasvokkain kuin somessakin lapsi ja nuori oppii meidän aikuisten antamasta mallista, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Turvallisessa yhteisössä jokainen tulee hyväksytyksi omana itsenään. Me aikuiset olemme tärkeässä roolissa, ettei esimerkiksi harrastusporukoissa, työpaikoilla, perheissä tai koululuokissa ajatella muiden olevan vihollisia tai alempiarvoisia vaan kaikkia kohdellaan ystävällisesti ja kunnioittavasti.
Arkielämän ”rauhanturvaajana” aikuinen myös puuttuu asiaan, jos vähänkään epäilee kiusaamista. Voimme pysäyttää tilanteen kysymällä: ”Mitä sinä teet? Mitä täällä tapahtuu?” On vastuullista eikä suinkaan noloa tuoda esiin, että omasta näkökulmasta tilanne vaikuttaa kiusaamiselta.
Kiusaamisesta voi päästä eroon
Pohjois-Savossa on tavoitteena, että jatkossa ketään ei kiusata. Tarkoitus on lisätä avointa keskustelua kiusaamisesta ja vahvistaa ennaltaehkäisyä, puuttumista sekä kiusaamisen jälkihoitoa. Maakunnassa toimii Pohjois-Savon kiusaamisen ehkäisyn työryhmä, jonka tavoitteena on tukea kuntia kiusaamisen ehkäisyssä järjestämällä koulutuksia, kampanjoita ja yhteisiä tilaisuuksia. Työryhmään kuuluu innokkaita toimijoita niin kunta- kuin järjestökentältäkin.
Lohdullista on, että kukaan ei synny kiusaajaksi. Me aikuiset voimme ennaltaehkäistä kiusaamista puhumalla lasten ja nuorten kanssa avoimesti kiusaamisen muodoista ja vaikutuksista. Lisäksi meidän pitää puuttua kiusaamiseen herkästi, tapahtuipa se somessa tai kasvokkain. Toiveikasta on, että kiusaamisesta voi päästä eroon − kuten Aapeli videollamme ”Yksi hetki voi lopettaa kiusaamisen”.
Anni Marin, draamakasvattaja, Kuopion kaupunki
Heljä Koistinen, yhteisöpedagogi-opiskelija (Humak)
Säde Rytkönen, hyvinvointikoordinaattori, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, HYTE-tiimi, Pohjois-Savon kiusaamisen ehkäisyn työryhmän puheenjohtaja
Tilastotietoa:
Koulukiusaamisesta vähintään kerran viikossa kärsii Pohjois-Savossa 8.- ja 9.-luokkalaisista kuusi prosenttia, mikä on toiseksi eniten vertailumaakuntiin nähden. Pohjois-Savossa on koulukiusaamista kouluastevertailussa eniten perusopetuksessa. Vuoteen 2017 asti kiusaaminen oli laskussa, mutta sen jälkeen ikävä ilmiö on taas alkanut kasvaa. Maakunnan 8.- ja 9.-luokkalaisista on yli 17 prosenttia eli enemmän kuin joka kuudes kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana. Se on merkittävästi enemmän kuin koko maassa keskimäärin.
Pohjois-Savon 8.- ja 9.-luokkalaisista ei 80 prosenttia ole osallistunut muiden oppilaiden kiusaamiseen. Koulukiusaaminen on loppunut tai vähentynyt asiasta kertomisen jälkeen. 4.- ja 5.-luokkalaisilla lähes 70 prosentilla. (Lähde: Kouluterveyskysely 2019.)
Kuva: Säde Rytkönen