Lapsuudessa paljon liikkuneilla on aikuisena keskimäärin enemmän työllisyyskuukausia ja vähemmän työttömyyskuukausia vuodessa kuin lapsena vähän liikkuneilla. Erot työmarkkinoille kiinnittymisessä ovat havaittavissa jo työurien alkumetreiltä ja erot säilyvät lähes samana työuran eri vaiheissa. Siten lapsuuden aktiivisella liikunnalla olisi yhteyttä aikuisiän työurien kehitykseen, todetaan Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimuksessa.
Liikunta ja siihen panostaminen voisivat tutkimuksen perusteella toimia myös yhteiskunnallisena investointina, jonka tulokset näkyvät vuosikymmenten päästä parempana työmarkkinoille kiinnittymisenä. Arviolta kuitenkin vain noin kolmannes suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti eli vähintään tunnin reippaasti päivässä.
– Lapsuuden liikunnan yhteydet työuriin ovat Suomen kansantalouden näkökulmasta kiinnostavia, koska väestörakenne kasvattaa painetta, että mahdollisimman moni työikäinen pysyisi työkykyisenä ja työelämässä mahdollisimman pitkään, kertoo Jaana Kari Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin liikunta-aktiivisuuden ja työurien välisiä yhteyksiä lapsuudesta aikuisuuteen vuosina 1980–2010. Tulosten mukaan liikunta oli positiivisesti yhteydessä työssäolokuukausiin ja negatiivisesti työttömyyskuukausiin. Lapsuudessa paljon liikkuneilla oli aikuisena keskimäärin kuukausi enemmän työllisyyskuukausia vuodessa verrattuna vähän liikkuneisiin.
Tutkimus keskittyi koulutuntien ulkopuolella tapahtuvaan vapaa-ajan liikuntaan 9-15 vuotiailla. Tutkimusaineistona hyödynnettiin Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät – LASERI -tutkimusta ja Tilastokeskuksen työmarkkinatietoja. Aineistojen yhdistäminen mahdollisti LASERI -tutkimukseen osallistuneiden liikunnan ja työmarkkinatoteutumien yhteyksien tarkastelun 30 vuodelta.
– Elämänkulkunäkökulma antaa mahdollisuuden tarkastella liikunnan merkitystä pitkällä aikavälillä, sillä liikunnan vaikutukset voivat kumuloitua vuosien päähän, Jaana Kari selvittää.
Liikunta vaikuttaa muuhunkin kuin terveyteen ja kuntoon
Hän korostaa, että lapsuuden liikunta ei suoraan johda korkeampaan työllisyyteen.
– Yhteys voi selittyä terveydellä, sosiaalisilla suhteilla, kognitiivisilla taidoilla tai signaloinnilla. Liikunnan yhteydet terveyteen ovat kiistattomia. Parempi terveys voi näkyä hänen mukaansa alempina sairauspoissaolomäärinä tai tehokkaampana työssä suoriutumisena. Tämä voi selittää liikunnallisesti aktiivisten lasten paremman työmarkkinoille kiinnittymiseen vähemmän liikkuneisiin verrattuna.
Organisoitu liikunta voi myös laajentaa lapsen sosiaalisia suhteita ja verkostoja. Työurien näkökulmasta verkostoilla voi olla suuri merkitys koulutuspolulta työmarkkinoille siirryttäessä tai työurien myöhemmässä kehityksessä esimerkiksi työpaikkaa vaihdettaessa.
– Lapsuuden liikunta voi myös parantaa oppimisen edellytyksiä, kuten tarkkaavaisuutta ja toiminnanohjausta. Näiden taitojen kehittyminen voi olla olennaista koulumenestykselle ja peruskoulun jälkeiselle kouluttautumiselle. Sosiaaliset taidotkin luovat pohjaa työurien kehitykselle, Kari tähdentää.
Liikunnallisuus plussaa rekrytoinneissa
Signaloinnilla tarkoitetaan hänen mukaansa, että työnantajat voivat kokea liikunnallisen elämätavan tekijänä, joka kuvastaa työntekijän hyvää terveyttä, motivaatiota, kunnianhimoa ja tuottavuutta. Tämä voi vaikuttaa työnantajien rekrytointipäätöksiin ja selittää eroja työmarkkinoille kiinnittymisessä työuran eri vaiheissa.
Alkuperäisjulkaisu:
Kari J.T., Pehkonen, J., Tammelin, T.H., Hutri-Kähönen, N., Raitakari, O.T. 2020. Childhood physical activity as a labor market investment. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, doi: 10.1111/sms.13829. Online ahead of print.
Lisätietoja:
Yliopistonopettaja Jaana Kari, email: jaana.t.kari@jyu.fi, p. 040 623 4336
Kuvat: Ilpo Lommi