Thomas Eriksson: Vastoinkäymiset ympärillämme – kuinka kääntää vaikeudet menestykseksi
Mitä tehdä, kun kaikki menee päin hemmettiä?
Marketta Rantaman kirja-arvostelu:
Otsikon kysymys Mitä tehdä, kun kaikki menee päin hemmettiä? on painettu Thomas Eriksonin uutuuskirjan ”Vastoinkäymiset ympärillämme – kuinka kääntää vaikeudet menestykseksi” kanteen. Hän nousi julkisuuteen aiemmin ilmestyneen, miljoonia kappaleita myyneen mutta myös kritiikkiä herättäneen ”Idiootit ympärilläni” -teoksen kirjoittajana. Eriksonin tavaramerkkinä on ihmisten käyttäytymismallien jaottelu neljään värityyppiin: punaisiin, keltaisiin, vihreisiin ja sinisiin. Myös tämä jaottelu on herättänyt kuluvan vuoden mittaan kritiikkiä.
Arvioidessani kirjaa pyysin yrittäjä/valmentaja Aki Miettistä kommentoimaan Eriksonin värityyppiteoriaa. Itse en siihen arvostelussani juurikaan uppoudu. Eriksonkin etenee väriteoriaansa vasta 88. sivulla. Miettisen arviokommentit ovat heti oman arvosteluni perässä.
Thomas Erikson on ruotsalaiskirjailija ja kouluttaja, joka on keskittynyt ihmisten väliseen vuorovaikutukseen erilaisissa yhteisöissä. Hän on valmentanut Ruotsin suurimpien yritysten johtajia. Suomessa hänen kirjojaan on myyty yli 200 000 kappaletta ja maailmalla yli kaksi miljoonaa. Niitä on käännetty yli 40 kielelle
Vaastoinkäymiset ympärillämme -kirja on helppolukuinen. Tosin siitä puuttuvat lähdeviitteet; kirjan lopussa on vain kirjallisuusluettelo. Menestyskirjailijan vauhti näkyy tekstissä: kynä on lentänyt ja mutkia on vedetty suoriksi.
Kirjan sisältö on jaoteltu kahteen osaan:
1. Kuinka selättää vastoin käymiset parhaalla mahdollisella tavalla, reilut pari sataa sivua.
2. Asiat, jotka tuottavat menestystä läpi elämän, reilut sata sivua.
Vastoinkäymisistä menestykseen
Parasta antia ovat kirjailijan kertomukset elämästään. Suurin osa kirjan ajatuksista perustuu hänen omiin kokemuksiinsa ja vastoinkäymisiin, joista kerrotaan avoimesti. Esimerkiksi miljoonia myyneen menestyskirjansa hän joutui aluksi julkaisemaan omakustanteena, koska 20 kustantajaa kieltäytyi yhteistyöstä.
Kirjailija tarjoaa ratkaisumalleja, jotka ovat tuttuja monista self help -kirjoista: ”Et voi muuttaa muita, mutta voit muuttaa itseäsi. Aloita pienestä asiasta, jossa onnistut varmasti. Hanki itseluottamusta ja käy sitten suurempien asioiden kimppuun. Pidä huolta, että etenet valitsemaasi suuntaan.”
Eriksonin mukaan vastoinkäymiset voi kääntää koko elämää hyödyttäväksi menestykseksi. Hän tuo esille henkilöitä, jotka ovat siinä onnistuneet.
”Sitkula” ja ”Voittokylä”
Parasta kirjan antia ovat kuvaukset ”Sitkulasta”, jonne helposti jäämme koko elämänmittaiseksi ajaksi ja ”Voittokylästä”, joka on mahdollisuuksien toteutustanner. ”Sitkula” on jokaisen ihmisen sisällä. Pakenemme sinne tietäessämme, että meidän pitäisi tehdä jokin asia, mutta se ei huvita. ”Sitkulassa” me odottelemme, tarkkailemme ja mietimme. Moni odottelee eläkeikää, koska he kokevat työnsä merkityksettömäksi. Nykyinen työ ei anna heille mitään.
”Voittokylässä” sen sijaan asuu ihmisiä, jotka elävät unelmiaan todeksi. Siellä asuvat kaikki, jotka ovat sallineet itselleen vapauden uskoa itseensä ja puskeneet sitkeästi eteenpäin.
Tämäntyyppisten kirjojen lukemisessa ei ole mitään noloa tai haitallista. Eriksonin kirjaa auttaa itsetuntemuksessa ja rohkaisee tekemään muutosta ja luottamaan itseensä. Sitähän me jokainen tarvitsemme. Ongelmia tulee, jos Eriksonin värityyppiopin ottaa liian vakavasti tai jopa johtamisen työkaluksi.
Opastusta omiin oivalluksiin
Kirjan tehtävillä voi pohtia omaa elämäänsä, omia vahvuuksiaan ja miten niitä voi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Oivallus on siinä, että kirjaa käyttää nimenomaan oman elämänsä analysointiin – ei työkaverin tai kumppanin. Mikäli useampi lähipiiristä tutustuu kirjaan, tarjoaa se virikkeitä erilaisuuden pohtimiseen ja vinkkiä yhteentörmäyksien välttämiseen.
Atena Kustannus Oy:n kustantama, elokuun alussa ilmestynyt noin 360-sivuinen kirja on pehmeäkantinen ja ulkoasultaan kertakäyttökirjan kaltainen. Sillä on kuitenkin oma paikkansa kirjahyllyssä, koska kertalukaisulla ei vielä saa yksiselitteistä vastausta otsikon kysymykseen, Mitä tehdä, kun kaikki menee päin hemmettiä?
Marketta Rantama, yrittäjä, työhyvinvoinnin valmentaja
www.markettarantama.fi
Aki Miettisen kommentit kirjaan ja sen värityyppiteoriaan
Thomas Eriksonin käyttämä jako DiSC-mallin mukaiseen nelikenttään ja värityyppeihin ei ole ajatuksena uusi. Jo kreikkalainen lääkäri ja filosofi, nykylääketieteen isänäkin tunnettu Hippokrates (460–377 eaa.) ajatteli henkilön persoonallisuuden ja terveyden riippuvan neljän eri aineen tasapainosta: keltaisen sapen, mustan sapen, liman ja veren. Hän kutsui näitä neljäksi ”humoraaliksi” (humoraalinen = elimistön nesteitä koskeva).
Vuosisatoja myöhemmin niin ikään kreikkalainen lääkäri Galenos (v. 130–201) vei Hippokrateen ideat vielä pidemmälle. Hän päätyi neljään eri ihmistyyppiin, jotka tunnetaan myös ensimmäisinä temperamenttityyppeinä:
- Koleerinen (keltainen sappi): Intohimoiset ja energiset ihmiset, jotka myös suuttuvat nopeasti.
- Melankolinen (musta sappi): Surulliset ihmiset, jotka masentuvat helposti. Heillä on myös taiteellista herkkyyttä.
- Flegmaattinen (lima): Kylmät ja rationaaliset ihmiset.
- Sangviininen (veri): Onnelliset ja optimistiset ihmiset, jotka ilmaiset rakkautta ja ovat itsevarmoja.
Mallilla esikuvia ennen ajanlaskua?
Erikson käyttää käyttäytymistyylimallina tunnetussa DiSC-mallissa värityyppejä, joilla on selvä yhtäläisyys yli 2000 vuotta vanhaan Galenoksen malliin. DiSCissä värityypit koostuvat nelikentästä, jossa on jako ekstro-introversioon sekä asia- tai ihmiskeskeisyyteen.
Työyhteisövalmennuksissa käyttämäni LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -analyysissa ihmisellä ajatellaan olevan sisäinen sekä ulkoinen maailma, jotka kumpikin jäsentyvät psykiatri Jungin tyyppiteorian pohjalta ”kehittyneisyysjärjestyksessä” ajattelutaipumuksiksi ja 16 päätyypiksi. Värityyppiajatteluun sovellettuna kutakin väriä esiintyy näin ollen neljä erilaista.
Kirjan juoni – jos sellaisen siitä löytää – polveilee yhtäältä kiinnostavissa henkilötarinoissa ja toisaalta kenties päättämättömille ja enemmän tunnepitoisille (= vähän herkille) ihmisille suunnatuissa toimintaohjeissa.
Itseäni värityyppimallissa häiritsee pari yksinkertaistusta.
1) Kaikkien ekstroverttien ajatellaan olevan suurpiirteisiä ja epäjärjestelmällisiä ja introverttien ajatellaan olevan usein liian pikkutarkkoja.
2) Sen enempää Erikson kuin myöskään koko DiSC-malli eivät ota kantaa, mistä jokin käyttäytymistyyli on peräisin. Onko se synnynnäistä, oppimalla opittua vaiko elämänkoulussa kertynyttä kokemusta? Tiivistetysti persoonallisuuteen, jota käyttäytymistyylimme ilmentää, kuuluu luontaiset, biologisesta perimästä olevat taipumukset ja ympäristön vaikutukset eri muodoissaan.
Kirja toimii haastavien tilanteiden ja toimintatapojen muutosoppaana varsin kivasti. Ohjeita riittää kaikille värityypeille. Suunnitelmalliset ja järjestelmälliset ihmiset ovat omat listansa jo tehneet. Vapausasteita omaavat taiteellisemmat persoonat eivät niitä aio koskaan edes tehdä. Pohtiessaan elämäänsä ja onnistumisia ihminen motivoituu hyvinkin yksilöllisesti eikä välttämättä kaipaa suuria muutoksia tullakseen joksikin. Tämä on hyvä muistaa, kun kirjan tarjoamia oppeja siivilöi itselleen.
Miksi Eriksonin kirja(t) kannattaa lukea?
Asiaa voidaan ajatella vaikkapa niin, että psykologiset ilmiöt kuten ajatukset, tunteet ja kokemukset ovat pelkkää sähköliikettä aivoissa, jolloin jokaisella on oikeus hahmottaa persoonaansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Tästä saakin selvän lukusuosituksen Marketta Rantaman tavoin. Tutkimusmatkan voi aloittaa sen siivittämänä omaan itseensä viimeistään nyt.
Aki Miettinen
Itsetuntemus- ja vuorovaikutusvalmentaja
LUONTAISET TAIPUMUKSET™ -lisenssivalmentaja
Kirja-arvioinnin kohde:
Thomas Erikssonin teos Vastoinkäymiset ympärillämme – kuinka kääntää vaikeudet menestykseksi. Alkuperäisteos: Omgiven av motgångar.
Suomentaja Riie Heikkilä. Atena Kustannus 2020. 362 s.