”Nythän sinulla alkoivat kissanpäivät”, totesi tuttava tuoreelle eläkeläiselle pieni kateuden värinä äänessään. Monet meistä ajattelevat mustavalkoisesti: joko ollaan töissä tai eläkkeellä. Eikö vanhuuseläkeläinen voisi kuitenkin tehdä ansiotöitä ja olisiko eläkeläisille tilaa työmarkkinoilla työttömyysluvuista huolimatta?
YLE:n (18.5.2020) mukaan jopa 30 000 eläkeläistä haluaisi lisää töitä tai jatkaa työntekoa. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen onkin käynnistänyt selvitystyön eläkeläisten verotuksen uudistamisesta niin, että eläkkeellä tehtävä työ ei vaikuttaisi eläkeverotukseen.
Eläkeläisten paluuta työmarkkinoille puoltaa, että he tuovat joustoa sinne tilkitsemällä työvoiman tarpeita sijaisuuksissa, osa-aikatyössä ja nuorempien vieroksumissa tehtävissä. Eläkeläisiä toimii myös yrittäjinä. Monille sopivat keikkatyöt, joiden tahdin saa itse määrätä.
Eläketurvakeskuksen tilaston mukaan vuosina 2007–2018 työssä käyvien eläkkeensaajien määrä kasvoi yli 30 prosenttia. Puhutaan jopa 150 000 työssä käyvän eläkeläisen joukosta.
Vanhuuseläkkeen rinnalla tehty työ on usein osa-aikaista ja enemmän tai vähemmän epäsäännöllistä. Työssä käyvät vanhuuseläkeläiset saavat selvästi keskimääräistä korkeampaa työeläkettä. Se merkinnee, ettei työtä tehdä ensisijaisesti pienen eläkkeen vuoksi vaan pikemminkin oman kiinnostuksen ja motivaation perusteella. Moni haluaa käyttää kertynyttä asiantuntemustaan yhteiskunnan hyväksi. Toki joillekin lisätienesti on tärkeä toimeentulon ja elintason kohottaja tai jopa turvaaja. Siltä osin eläketulon verotusuudistusta olisi aihetta harkita.
Eläkkeen ja työn rajapinta murtumassa
Eläkkeen ja työn rajaa säädellään vanhuuseläkeiän perusteella. Kun työeläkelakeja säädettiin 1960-luvun alussa, suomalaisen miehen keski-ikä oli noin 65 vuotta. Vuosikymmenien varrella on tehty monenlaisia eläkepoliittisia ratkaisuja usein työttömyyden hoitoon liittyen. Aktiiviselta työuralta on siirrytty työttömyyseläkeputkeen jopa kymmenen vuotta ennen vanhuuseläkeikää.
Vähitellen varhainen eläkkeelle hakeutuminen muuttui hyväksyttäväksi. Pitkän työuran tavoittelun tilalle tuli varhaisen työstä poistumisen odotus, vaikka terveydentila parani ja elinaika piteni. Eläkeputkiajattelun tuotoksena syntyi sukupolvisopimus, että työt kuuluukin jättää jo varhain ennen normaalia eläkeikää nuoremmille. Alettiin puhua kolmannesta iästä, joka oikeuttaa työstä vapaisiin, terveisiin vuosikymmeniin työuran jälkeen.
Eläkeläiset ovat työvoiman ulkopuolella
Kansantaloudellisesti 65-vuotiaat kuuluvat huoltosuhteen mukaan huollettavaan väestönosaan eivätkä työvoimaan kuten 15-64-vuotiaat. Kun maan hallitus haluaa nostaa 75 prosentin työllisyysasteen tavoitetta vielä ylöspäin jäävät 65 vuotta täyttäneet työssä käyvät tilastoteknisistä syistä työvoiman ulkopuolelle. Tämä kasvava joukko voisi työllistyessään kuitenkin nostaa merkittävästi työllisyysastetta. Kategorinen iän perusteella rajaaminen työvoimaan tai sen ulkopuolelle onkin tavallaan tilastollista tuhlausta.
Moni yli 65-vuotias on nykyisin niin hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa, että työelämään paluu onnistuisi heiltä, jos työelämästä poistumisesta ei ole kulunut kovin pitkää aikaa ja perustaidot ovat kunnossa. Aina on mahdollisuus lisä- tai uudelleenkoulutukseenkin.
Joustoa ikäajatteluun
Nykyaikana työmarkkinat eivät elä kokoaikaisten työsuhteiden rytmissä entiseen tapaan eivätkä ihmiset niiden mukana työllisty koulunpenkiltä tiettyyn ikään saakka. Mustavalkoinen ikäajattelu rajaa työhaluisia, hyväkuntoisia ja osaavia ihmisiä työvoiman ulkopuolelle.
Yhä suurempi joukko ikäihmisiä haluaa tehdä ansiotyötä, koska kokevat sen merkityksellisenä itselleen ja yhteiskunnalle. Heille olisi tilaa, koska nykypäivän monimuotoiset työmarkkinat tarjoavat erilaisia ja vaihtelevia tehtäviä. Siksi on tärkeää, etteivät ennakkoluulot tai kategorinen ikäluokittelu kahlitse työvoiman käyttöä.
Teksti: Marketta Rantama
Kuvat: Timo Rantama ja Pixabay